Jos ahdistaa niin anna ahdistaa
Nyt on suuresti noussut pinnalle vanhusten sekä yksinäisten ihmisten eläminen ja ylipäätään miten yksinäiseksi ihminen voi itsensä tuntea kun "on pakko" jäädä kotiin eikä kukaan saa tulla edes tervehtimään. Aloin tuossa yhtenä päivänä miettiä asioita siltä kantilta miltä mahtaa tuntua kun onkin yhtäkkiä pakotettuna pysähtymään. Miten pahalta se saattaa tuntua kun se ei tapahdu omasta tahdosta vaan ulkopuoliselta taholta. Monien ihmisten elämä on aika pitkälti juoksemista ja harvoin on aikaa keskittyä pysähtymään. Esimerkiksi yrittäjä juoksee päivästä toiseen juurikaan pysähtymättä ja vaikka jossain kohtaa fyysinen liikkuminen loppuukin, aivot jatkavat silti samaa rallia. Miltä kiireisen elämän totaali stoppi tuntuu? Mitä tapahtuu jos ei olekaan valmis pysähtymään? Monille ihmisille saattaa syntyä järkyttävä ahdistus tämän pandemian aikana. Tiedän ettei helpota vaikka sanon, mutta sanon silti: ahdistus - kuten kaikki muutkin tunteet - on väliaikainen tunne. Lomaut