Jos ahdistaa niin anna ahdistaa

Nyt on suuresti noussut pinnalle vanhusten sekä yksinäisten ihmisten eläminen ja ylipäätään miten yksinäiseksi ihminen voi itsensä tuntea kun "on pakko" jäädä kotiin eikä kukaan saa tulla edes tervehtimään. Aloin tuossa yhtenä päivänä miettiä asioita siltä kantilta miltä mahtaa tuntua kun onkin yhtäkkiä pakotettuna pysähtymään. Miten pahalta se saattaa tuntua kun se ei tapahdu omasta tahdosta vaan ulkopuoliselta taholta. Monien ihmisten elämä on aika pitkälti juoksemista ja harvoin on aikaa keskittyä pysähtymään. Esimerkiksi yrittäjä juoksee päivästä toiseen juurikaan pysähtymättä ja vaikka jossain kohtaa fyysinen liikkuminen loppuukin, aivot jatkavat silti samaa rallia.


Miltä kiireisen elämän totaali stoppi tuntuu?

Mitä tapahtuu jos ei olekaan valmis pysähtymään?


Monille ihmisille saattaa syntyä järkyttävä ahdistus tämän pandemian aikana. Tiedän ettei helpota vaikka sanon, mutta sanon silti: ahdistus - kuten kaikki muutkin tunteet - on väliaikainen tunne.

Lomautus on vienyt monelta mahdollisuuden tehdä rakastamaansa työtä ja epätietoisuus pelottaa. Pelottaa kun ei tiedä koska pääsee takaisin töihin. Ja pääseekö edes omaan tuttuun työpaikkaan.

Yrittäjillä puolestaan ahdistusta aiheuttaa varmasti epätietoisuus mistä ja miten tehdä rahaa nyt kun ihmiset ovat kotona ja rahaa käytetään vaan "välttämättömiin" menoihin kun rahat ei muuhun riitä. Tai yrittäjät jotka työskentelevät ihmisten parissa ja tapaamiset on kielletty. Ahdistus voi toki syntyä myös siitä että yhtäkkiä ymmärtääkin tiensä olevan väärä eikä enää tiedäkään mitä elämältä haluaa.

Kunpa jokainen ihminen joka kamppailee ahdistuksen kanssa elämänsä aikana - oli sitten kyse pandemiasta tai jostain muusta elämäntilanteesta - ymmärtäisi olla itselleen armollinen. Se ahdistus kyllä menee ohi, kun sen vain antaa hetken rauhassa myllertää. Pystyn lupaamaan tämän, sillä tiedän että se menee ohi. Ainoa edellytys on että päättää siirtyä eteenpäin ja uskaltaa päästää ahdistuksesta irti. ❤

Ihminen on tunteva yksilö ja jos joku tunne tukahdutetaan, osa ihmisyyttä katoaa. Joten jos ahdistaa älä tukahduta sitä tunnetta. Anna ahdistuksen olla ja sovi itsesi kanssa milloin on se päivä jolloin siirryt eteenpäin ja päästät ahdistuksen tunteesta irti. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Mutta mitä siinä häviää jos kokeilee?

Toivon että tämä tilanne muuttuu jokaisella vaikeuksia kohtaavalla uudeksi aluksi. Tässä on mahdollisuus - myös tilanteessa jossa elämä hakee vielä oikeaa suuntaa - löytää se oma tie ja tehdä päätös millaisena oman elämän play-painiketta painaa, kun lupa myönnetään. Tämä pysäytys voi olla elämäsi tilaisuus siihen kaikkeen mitä haluat loppuelämäsi olevan.

 Uusi alku voi löytyä mistä vain

Ps. Jos tiedät ihmisen joka on ahdistunut, muista että joskus voi olla paras kun näytät että välität ja osoitat että olet tukena oli tilanne mikä tahansa. Ihmisellä on syystä kaksi korvaa ja yksi suu, joskus niiden oikein käyttäminen voi olla paras apu. Autetaan toisiamme yhdessä eteenpäin. ❤


~Jenni