4markan elämää

Yosa ja Oatly tuotteet yllättivät positiivisesti Katsoin ystäväni innoittamana Netflix dokumentin What the Health. Ehkä hieman jopa pelkäsin katsoa tuota dokkaria, koska tiesin sen liittyvän vegaaniruokavalioon ja sen terveyshyötyihin. Vegaaniruokavaliossa ei toki itsessään ole lainkaan mitään pelottavaa. Ainut mikä pelotti oli oma reaktio kyseistä asiaa kohtaan. Pelkäsin että näkisin videolla jotain mikä saisi jättämään lihan syönnin, enkä ollut ollenkaan valmis tähän ajatukseen. Rohkenin ja katsoin dokkarin. Olin jopa päättänyt etten anna sen vaikuttaa mitenkään dramaattisesti omiin valintoihin. Video eteni kuten ehkä odotin sen etenevän. Siinä oli asioita mistä en pitänyt, mutta myös sellaisia hetkiä mitkä avartivat näkökulmia. Sitten tuli hetki mikä kolahti. Siinä puhuttiin  miten ihmisen suolisto eroaa esimerkiksi karhun suolistosta. Karhun ruokavaliohan on enimmäkseen eläinperäinen. En tiedä mitä kaikkea muuta karhut syö, mutta eläinperäisen ruoan lisäksi

Jee! Viikonloppu eikä mitään tekemistä. Ihanaa kun saa vaan olla ja rentoutua. Alustavasti olin toki suunnitellut hermoratahieronnan tälle päivälle, mutta siirrettiin se parilla viikolla eteenpäin. Siinä saa kyllä itselle täydellisen hetken rentoutua. Jos et ole vielä kokeillut kyseistä hieronta muotoa, suosittelen kokeilemaan. Oon itse käynyt hermoratahieronnassa kaksi vuotta ja suurinpiirtein 1-3 kuukauden välein. Nykyään kroppa jopa pienillä huomautuksilla kertoo, että nyt olisi aika jälleen päästä hermoratahierontaan jos väli on venynyt liian pitkäksi. Pääsin kokeilemaan hermoratahierontaa vähän kuin vahingossa. Isäni uudelleen kouluttautui hermoratahierojaksi ja olin enemmän kuin innokas testihierottava. 😁 Kun hierontoja oli muutama takana, aloin huomata, että siitä oli todella myös hyötyä. Oon nimittäin helposti stressaava ihmistyyppi ja stressi on aina vaikuttanut yöuniin. Vaikka olisi kova väsy, uni ei tule ja vain pyörii sängyssä. Toinen ääripää on puolestaan se,

Maailma on aina ollut julma. Monesti tästä syytetään sosiaalista mediaa. Itse en usko että sosiaalinen media on lisännyt julmuutta. Se on vain tehnyt julmuudesta näkyvämpää ja helpompaa. Miten helppoa onkaan anonyyminä arvostella ihan kaikkea. Eivät toki kaikki nimettöminä arvostele, monet tekevät sen ihan omalla nimelläänkin. Ihmiset arvostelevat asioita mitkä on jollekin ihmiselle koko hänen elämä. Tai asioita mistä joku saa päivänsä ainoan syyn hymyillä. Kun tähän totutaan sosiaalisessa mediassa se on valitettavasti naurettavan helppoa tuoda jokapäiväiseen kanssakäymiseen. Onhan ihmiset toki aina arvostelleet toisiaan, mutta uskallan väittää ettei näin avoimesti ja matalalla kynnyksellä. Tuntuu että arvostelu on vähän kuin säästä puhuminen. Miksi? Arvostellaan ihmisen ulkonäköä ja omaisuutta. Vähätellään saavutuksia, elämässä koettuja asioita ja uskomuksia. Pilkataan ilmeitä, eleitä tai puhetyyliä. Nämä arvostelut, vähättelyt ja pilkkaamiset eivät tee niin pahaa jälkeä

HOX! En halua ottaa nyt tässä postauksessa sen enempää kantaa siihen kuka mistäkin saa rahaa ja paljonko rahaa saa. Tai keneltä jää rahaa saamatta ja kuka vetää välistä. Tiedän että kasvattajat saavat aivan liian vähän euroja kun verrataan paljonko työtä kanan-, sian- tai vaikka naudanlihan tuottaminen kauppojen hyllylle vaatii. Arvostan jokaisen tilallisen työtä puhtaiden raaka-aineiden eteen, kiitos teille! <3  Seuraavassa haluan keskittyä kuluttajan näkökulmaan. Lasken harvoin kaupassa euroja kun täytän koria tai kärryä. Kotona jääkaappia täyttäessä kuitenkin mietti välillä olisinko pystynyt kuluttaa ruokaostoksiin vähemmän rahaa. Ja samassa tulee mieleen olisko halvemmallakin voinut saada yhtä laadukkaita raaka-aineita. Olin ostamassa kanan rintafilettä tai jotain muuta mistä saan tehtyä itse suikaleita. Näin kuitenkin reisikoipipaketin ja ajattelin että miksipä ei. Yleensä ostan marinoimatonta lihaa, mutta nämä reisikoivet oli miedosti marinoitu. Erittäin edullinen

Tässä oon nyt muutamana päivänä törmännyt facebookissa ihmisten ihaniin reissukuviin. Samalla kun kerää matkakuumetta, on helppo hypätä muistoissa jo tehtyihin reissukohteisiin. Päällimmäisenä on viime vuoden miniloma Kroatiaan. Matkan tarkoitus oli siis täysin vaan nauttia ja rentoutua, ilman suurempia suunnitelmia. Lennettiin Finnairin suoralla lennolla Splitin lentokentälle. Matka kesti viitisen tuntia ja hinta oli noin 200€/henkilö. Kentältä oli hyvät bussiyhteydet Splitin keskustaan. Reilun puolen tunnin matkan aikana ehtii hyvin katsella maisemia. Korkeaa vuoristoa toisella puolella ja meri toisella puolella. Bussimatkalta Splitistä takaisin lentokentälle Lentokentän ikkunan takaa otettu kuva.  Lentokenttäbussi toi suoraa Splitin satamaan missä sijaitsee bussiasema. Sitte Googlettelemaan mistä ja miten päästään hotellille viemään reput. Löydettiin tieto että asemalta pitäisi lähteä FlixBus, muttei ollut hajuakaan mistä ja miten. Päivystettiin hetki ase

Ompa ihanaa että on satanut lunta edes sen verran että maa muuttui valkeaksi. Ainakin Tampereella. Syksy on nimittäin tuntunut jatkuvan ikuisuuden vaikka lunta on aina välillä tullut myös Länsi-Suomeen. Monet ihmiset tykkäävät syksystä kun tulee pimeä ja saa polttaa kynttilöitä. Pikkuhiljaa olen itsekin alannut pitämään syksystä. Välillä. Jos on lämmin. Ja jos on on ollut kunnon kesä, eikä syksy kestä liian kauan. 😁 Syksyn pimeä kauneus On totta että syksyllä on erittäin kauniit värit kun ruska on parhaimmillaan. Syksy myös tuoksuu hyvältä. Kynttilöillä saa luotua ihanan lämmintä tunnelmaa pimeisiin syysiltoihin. Saa kaivaa kaikki lämpimät villapaidat kaapista ja muistella miten kylmällä ilmalla kannattikaan pukeutua. Pari vuotta takaperin oli erittäin trooppinen kesä ja tämä näkyi myös syksyn säässä. Syksy oli pimeä mutta lämmin. Ilmankosteus oli todella korkea. Tuntui kun olisi kävellyt pitkin trooppisen Thaimaan katuja. Viimeisiä syyspäiviä Talven lumo

Lentävänniemestä katsottuna kaupungin ilotulitus Viime yönä oli ihan pakko valvoa yli kahdentoista, että pystyi todistamaan vuoden vaihtumisen. Ei siis jaksettu lähteä kattoterassia kauemmas katsomaan kaupungin ilotulitusta 21:50. Joku kai sanoisi että ollaan tultu vanhoiksi, mutta en kyllä usko tuohon. 😉 Juodessani aamukahvia outo tunne valtasi koko kehon. Teki mieli siivota.  En voi kutsua itseäni missään muodossa aktiiviseksi siivous ihmiseksi joten tämä tunne oli jopa hieman yllättävä. Itseni tuntien tiesin, että tuosta fiiliksestä pitää ottaa koppi. Nimenomaan ennen ennenkö se ehtii karata. Ja kahdestaan kun siivoaa niin siinä ei montaa tuntia tarvita kun kaksion lattia kiiltää. Tuntui että siivoamisella oli jotenkin mieltäkin puhdistava vaikutus. Ihan kuin olisi pyyhkinyt menneen vuoden jättämät pölyt aivoista ja tehnyt tilaa uusille, tuleville muistoille.  Monesti on käynyt mielessä miksi juuri uutenavuotena on niin voimakas tunne siitä että kaikki on ma