Lauhanvuoren kansallispuisto

En malttaisi odottaa että kesä saapuu ja pääsee tutkimaan Suomen kaunista luontoa. Viime kesänä tehtiin yhden päivän reissu Lauhanvuoren kansallispuistoon. Reissu oli pituudeltaan 33 kilometriä. Pikku vinkkinä, tuo matka vaatii erittäin hyvät vaelluskengät. Itselläni ei nimittäin ollut niin hyvät vaelluskengät ja lopputuloksena olikin jalkapohjat täynnä rakkoja. 😀

Lauhanvuoren kansallispuisto sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ja Satakunnan maakuntien rajalla.
Kirjoituksen paikat näet kartalla tältä sivulta.

Aamu alkoi Lauhansarven parkkipaikalta

Meidän matka alkoi Lauhansarvesta. Lähdettiin kiertämään reittiä myötäpäivään ja ensimmäinen odotettu nähtävyys oli Huhtakorpi. Kartalla lukee että paikan päältä löytyy lähde ja kyllä, siellähän se solisi. Vesi oli uskomattoman kirkasta keskellä rehevää havumetsää. Ei löydetty mistään tietoa mitataanko lähteen vesiarvoja säännöllisesti mutta hajun, ulkonäön ja virtaavuuden vuoksi uskallettiin täyttää vesipullot tästä lähteestä. Ja oli hyvää vettä.

Lähteeltä

Aivan kuin hanavettä

Lähteen vierestä löydettiin ihan vahingossa pienehkö kivijata. Tätä ei ole merkitty karttaan, mutta kun pitää katseen korkealla lähteen jälkeen, saattaa löytää tällaisen erikoisen kivirykelmän. 

Lähteeltä matka jatkui kohti Ahvenlammia. Siellä ajateltiin pitää ensimmäinen paussi ja syödä.
Matkalla oli ilmeisesti joidenkin korjaustöiden vuoksi opasteet hieman hukkuneet ja siinä meni jokunen aika pyörien ja ihmetellen karttaa.

Löydettiin kuitenkin lopuksi oikealle polulle ja päästiin Metsäpeura-aitaukselle. Oli hienoa nähdä kun täysin porolta näyttävä metsäpeura juoksi aidan toisella puolella sarvet viuhuen. Reitti opastaa kartallakin kiertämään aitauksen ja niinhän se meni luonnossakin. Kannattaa olla hieman varovainen aitausta kiertäessä, sillä kylttien mukaan aita oli sähköistetty ja polku meni melko vierestä. Tämä metsäpeura-aitaus ei ole mikään "huvinvuoksi" aitaus. Se on totutustarha, jonka avulla kadonnutta metsäpeurakantaa yritetään saada palautettua niiden vanhoille elinalueille. Toinen totutustarha sijaitsee Seitsemisen kansallispuistossa.

Suora lainaus Suomenpeura.fi sivulta.

Keskeinen osa MetsäpeuraLIFE-hanketta on metsäpeuran palauttaminen Pirkanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle. Palautusistutuspaikoiksi ovat valikoituneet Seitsemisen ja Lauhanvuoren kansallispuistot.

Siirtoistutuksen sijasta puhutaan nimenomaan palautusistutuksesta - onhan kyseessä alkuperäisen eläinlajin palauttaminen alueille, joilla se on aikaisemmin esiintynyt. Suomenselän lähes 1 500 yksilön kanta on saanut alkunsa yli kolme vuosikymmentä sitten tehdystä vastaavanlaisesta palautuksesta, joten onnistumisen mahdollisuudet ovat hyvät.

 Lauhanvuoren totutustarhassa asukkaita on kaksitoista: kuusi eläintarhoissa syntynyttä vaadinta, yhden vaatimen keväällä 2017 syntynyt vasa, Kuhmosta pyydystetty villi hirvas ja kolme kesällä 2018 syntynyttä vasaa. Hankkeen aikana molempiin totutustarhoihin tuodaan lisää sekä eläintarhoissa syntyneitä, että villejä metsäpeuroja. Villit metsäpeurat monipuolistavat aikanaan syntyvien vasojen perimän monimuotoisuutta.

Aitausta kiertäessä huomattiin että ahvenlammi olikin aidattu peurojen myötä, joten ensimmäiseksi pysähdys paikaksi vaihdettiin Kaivolammi. Täältä löytyi puuvaja nuotiopaikan vierestä, eli ei edellyttänyt omia puita että saatiin keitettyä retkiruuat ja kahvit. Myös iso plussa näin naisen näkökulmasta oli paikanpäältä löytynyt ulkohuussi. Toki araknofobiasta kärsivälle semmonen ulkohuussi ei aina ole kaikista miellyttävin paikka, sillä yleensä sisään mentäessä niissä tuppaa tulla hämähäkkien kodit vastaan. Tämä huussi oli kyllä harvinaisen siistissä kunnossa eikä tarvinnut kaiken aikaa vilkuilla kattoon tai nurkkiin sinne mentäessä.

Ruokapaussi Kaivolammilla

Kaivolammi

Matka jatkui Kärkikeitaalle. Ei tiedetty yhtään mitä nähtävyyksiä sieltä löytyy ja vähän ehkä yllätyttiin kun perillä odotti isohko mökki ja ulkohuussi. Mökistä löytyi mielenkiintoinen vieraskirja 90-luvulta. Ulkohuussi ei tosin ollut samalta ajalta, se oli rakennettu ihan hiljattain.

Kärkikeitaan mökki

Aluksi ajateltiin lähteä Kärkikeitaalta Eenokinnevan ja Kivilaakson kautta Spitaalijärvelle, mutta tultiin siihen lopputulokseen että se on yhdelle päivälle liian pitkä matka. Käveltiin hetken matkaa takaisin päin ja käännyttiin polulle mikä johti Lauhanvuoren näkötornille. Paikalle oli tullut niin moni muukin ihastelemaan maisemia, että päätettiin jatkaa matkaa suoraa Spitaalijärvelle. 

Spitaalijärvi on erään tarinan mukaan saanut nimensä sen parantavasta vedestä. Järven vedellä kuulemma parannettiin sairauksia ja spitaali oli yksi näistä. Vaikka nimi ei ole kovin imarteleva, kannattaa siellä käydä, sillä paikka on erittäin hieno. Järven rannalta löytyy tulentekopaikka, puuvaja, isohko katettu alue ja ulkohuussit. Jos tältä alueelta lähtee kulkemaan kohti Lauhanvuorta, löytyy toinen tulentekopaikka ja sinne voi halutessaan tehdä leirin. Todella hieno leiripaikka rauhallisen ja pienen järven rannalla. 

Spitaalijärvellä keitettiin kahvit (ei toki järven vedestä) ja ihasteltiin hetki luonnon hiljaisuutta.

Matka jatkui ja saavuttiin kivijatalle. Siinä on kyllä luonnonihmeistä yksi suurin. Yli miljoona kiveä keskellä metsää ja pituutta tällä kivirykelmällä on noin 800 metriä. Parhaan kuvan kivijatasta saat täältä lauhanvuoriregion sivulta.

Kivijata ylitettiin pitkospuita pitkin ja lähdettiin etsimään Aumakiveä. Matkalla oli hauska huomata miten paljon luonto voi yhtäkkiä muuttua. Suurimmaksi osaksi käveltiin kuusi- ja mäntymetsässä. Ennen kivijataa ylitettiin upea suoalue ja sen jälkeen oltiin kuin sademetsässä, josta palattiin takaisin kuusi- ja mäntymetsään. 

Tässä yksi lähde mistä Lauhanvuoren purot saa kirkkaan vetensä.

Aumakivi meinasi olla vaikea löytää, sillä opasteet oli hieman vajavaiset. Onneksi toinen pariskunta oli juuri löytänyt kiven ja opastivat meitä löytämään kyseiselle kivelle. Siihen viereen kun pääsi niin ajatteli ettei sen ohi olisi kyllä voinut kävelläkkään huomaamatta, sen verran iso murkula se oli.

Ennen Aumakiveä alkoi olla muutenkin kivet suurempia kuin tähän asti.

Eikä se Aumakivi siitä liikahtanut vaikka kuinka yritti.

Sitten olikin viimeiset kilometrit matkasta enää jäljellä. Kartalla näytti hyvinkin helpolta reitiltä ja näytti että päästään metsän läpi kulkemaan. Tultiin tienristeykseen mistä kartan mukaan olisi pitänyt kääntyä vasemmalle ja pian sen jälkeen oikealle, mistä alkaisi melkein suora metsäpolku Lauhansarvelle. Ei vieläkään tiedetä oliko metsä vain päässyt kasvamaan umpeen polun kohdalta. Saattoi olla että käveltiin ohi tai käännyttiin liian aikaisin toiseen suuntaan, mutta viimeiset kilometrit oli tolkuttoman pitkät ja raskaat. Sitä polkua ei nimittäin löytynyt mikä kartalla näkyi ja matka autolle käveltiin ajotietä pitkin.

Päivä luonnon helmassa oli todella mahtava ja suosittelen jokaiselle retkeilyä Lauhanvuoren maisemissa. Jos ei halua tehdä noin pitkää matkaa, on mahdollisuus kävellä lyhyempiä reittejä. Ja nähtävyyksiä voi toki käydä katsomassa myös autolla. Spitaalijärven ja Lauhanvuoren näkötornin lähistöllä on parkkipaikat joista ei ole pitkä matka ihastelemaan näitä nähtävyyksiä. Matkalla nähtiin myös kaksi pyöräilijää metsässä, eli pyöräretkelle löytyy omat kartat. 

Tästä linkistä pääset suoraa Lauhanvuoren sivulle mistä löytyy reitit pyöräilijöille, hiihtäjille sekä kävelijöille.


~Jenni