Lemmenjoen kansallispuisto

Vuosi alkaa lähestymään loppuaan ja tuntui ihanalta ajatukselta alkaa muistelemaan kesän reissuja. Tässä matkamme Lemmenjoen kansallispuistossa.

Päivä 1

30.6.20

Maanantaina saavuttiin Ahkuntuvalle, jossa vietettiin ensimmäinen yö. Törmättiin kyseiseen majoituspaikkaan ihan sattumalta kun googlattiin mökkejä Lemmenjoen kansallispuiston lähettyviltä. Paikka osoittautui aivan täydelliseksi meidän tarpeisiin. Mökistä löytyi oma pieni keittotaso, sängyt, suihku ja oma vessa. Ensin oli tarkoituksena, että varataan paikat tiistaille jokiveneestä ja mennään ensimmäiset 15 kilometriä veneen kyydillä. Aamulla kuitenkin tultiin siihen lopputulokseen että lähdetäänkin kävellen liikenteeseen. Vettä oli luvattu koko päiväksi enemmän ja vähemmän. Kun katsoi pidemmän ajan ennustetta, niin Foreca näytti koko viikoksi samanlaista ennustetta. Toki Lemmenjoen kansallispuisto on niin laaja alue, että jossain päin jos sataa niin toisaalla saattaa paistaa aurinko. 

Ensimmäiset porot tuli vastaan Rovaniemen jälkeen

Ahkun tuvan mökki

Ahkun tuvan mökki

Ahkun tuvan mökki sisältä

Ahkun tuvan mökki sisältä

Let`s GO! 😁

Suuntana Kultahaminaan vievä reitti

Maisemia alkutaipaleelta

Mutkitteleva Lemmenjoki näyttäytyi alkumatkassa 

Sotkajärven laavu

Reissun lähtöpisteenä toimi Njurkulahti. Ensimmäinen pikkupaussi pidettiin Sotkajärven laavulla. Koska alkumatka kuljetaan hyvinkin pitkälti harjanteen päällä, tälle laavulle piti laskeutua jyrkähköjä portaita pitkin. Oli kyllä mukava päästä laavulle, ottaa rinkka pois selästä ja hetken hengähtää. 

Ensimmäinen vesipullojen täyttöpiste

Laavun läheltä löytyi pieni puro mistä saatiin täytettyä vesipullot. Olen kyllä tiennyt että Lapissa on kirkasta vettä ja monista puroista voi juoda, mutta nyt kun pääsi ensimmäisen kerran itse täyttämään pullon purovedellä niin olihan siinä oma viehätyksensä. Ja älyttömän hyvänmakuista vettä.

Laavulta matka jatkui kohti Searitnivaa. 

Searitnivan kaunis taukopaikka

Searitnivalla päätettiin pitää ruokapaussi ja sen jälkeen ajatuksissa oli ylittää Lemmenjoki ja jatkaa matkaa toisella puolella jokea. Searitniva on kahdesta venelossi paikasta ensimmäinen. Mikäli venelossi on täysin vieras käsite, niin se on käytännössä soutuvene mille on tehty jonkinlainen vaijeri- /naruviritys jonka avulla pystyy vetämään itsensä toiselle puolelle jokea. 

Saatiin syötyä ja lähdettiin katsomaan ensin ilman rinkkoja millainen venelossi pelipaikalta löytyi. Lossia oli joku käyttänyt viimeksi mennessään toiselle puolelle, joten vene oli vastarannalla. Tässä kohtaa normaalisti vene pitäisi vaan vetää narusta takaisin, mutta edellinen käyttäjä oli vetänyt narun niin tiukasti toiselle puolelle, ettei vene eikä narukaan liikkunut mihinkään, kun yritettiin saada vene takaisin. Eipä siinä auttanut kuin jatkaa matkaa ja toivoa, että seuraavan ylityspaikan vene mahdollistaa joen ylittämisen.

Tässä oli ensimmäinen hieman isompi puron ylitys, kyllä jännitti ja
puro tuntui siinä vaiheessa järkyttävän leveältä😄

Joskus käy tulvien aikana niin että sillatkin lähtee virtauksen mukana

Saavuttiin Härkäkosken ylityspaikalle. Venelossi oli valmiiksi meidän rannalla, joten ei tarvinnut kuin änkeä itsensä ja rinkat kyytiin jonka jälkeen vain lähteä vetämään. Kuulostaa kyllä helpommalta kuin todellisuudessa oli. 😅 Istuin veneen takaosassa, sillä rinkkojen pito oli vastuullani ja Tero veti meitä kohti rantaa. Oli jotenki raskas systeemi tällä veneellä tuo joen ylitys, ärräpäitä lenteli ja vetonaru jumittui pari metriä ennen rantaa. Onneksi saatiin naru riuhtomalla taas liikkumaan ja päästiin pienten kikkailujen avulla toiselle puolelle.

Härkäkosken venelossi odottamassa ylittäjiä

Todistetusti vastarannalla

Voipi olla, että ärräpäiden suurin syy oli pienehkö väsymys kuljetusta matkasta, sillä kilometrejä tähän mennessä oli kulunut noin 13 kilometriä ja viimeisestä syömisestäkin oli jo jonkin aikaa. Ylityspaikalta oli muutama satametriä Härkäkosken leiriintymispaikalle ja pidettiin siinä pieni paussi. Tämän leirialueen rannalla oli myös vuokratupa saunalla, jonka voi halutessaa vuokrata omaan käyttöönsä. Vuokraus onnistuu Ahkuntuvan kautta ja ainakin netissä oli tieto, että yksi ihminen voi halutessaan vuokrata tuvan jopa viikoksi.

Tutkittiin karttaa ja ajateltiin että Ravadasjärven telttailualue saattaisi olla mukava leiriintymispaikka. Jatkettiin Härkäkoskelta pari kilometriä eteenpäin ja järkytys ihmispaljoudesta oli suuri kun päästiin perille. Tai ei päästy edes ihan perille asti kun nähtiin jo vähän matkan päästä että telttaa on teltan vieressä. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä jäädäänkö siihen vai jatketaanko matkaa. Yhteistuumin päätettiin jatkaa vielä noin kolme kilometriä Ravadasniemelle. Jalat oli ihan poikki ja molempien selät oli jo valmiit luopumaan rinkan painosta. Viimeinen kaksi kilometriä tuntui ikuisuudelta ja tuntui että oli ollut virhe jatkaa kävelyä. Vihdoin päästiin perille ja oli täydellinen helpotus kun huomattiin että oltiin ainoat yöpyjät sillä alueella. Jossain siinä lähistöllä oli kaksi vaeltajaa yöpymässä, mutta meidän näköpiirissä ei ollut kuin ulkohuussi ja puuvaja. Silloin oltiin erittäin tyytyväisiä että jaksoimme kävellä Ravadasniemelle asti. Ravadasniemi on kohta jossa kaksi isoa jokea yhtyy, Mattit Ravadas ja Davit Ravadas, joten jokien pauhu on valtava. Kun majoitus oli saatu väsättyä, sai laittaa kaasukeittimen tulille ja pääsi tekemään ruokaa. Sen jälkeen oli ihana käpertyä makuupussiin ja nukahtaa vesisateen ropinaan.

Ensimmäisen yön majoitus oli vihdoin valmis

Laitettiin teltta vähän kauemmas jokien yhtymäkohdasta

Päivä 2

   1.7.20              

                                                        

                                                               

Ensimmäinen yö metsässä sujui yllättävän hyvin ja olin todella tyytyväinen ilmapatjaan, mikä mahdollisti sen, ettei jokainen kyljen kääntäminen tuntunut kylkiluissa tai selässä. Aamu alkoi sateisena, joten Tero päätti viritellä aamupalan tekovärkit teltan etutilaan eli absidiin. Se oli kyllä täydellinen idea, sillä vesisade ei heti aamusta houkutellut niin paljoa kuin lämmin makuupussi.

Täydellinen aamupalan tekopaikka sateiselle aamulle

Naturel mysli sai uuden elämän kun lisättiin kuivattuja marjoja ja hedelmiä joukkoon

Aamupalan jälkeen odoteltiin rauhassa sateen loppumista. Puolelta päivin alkoikin näyttää siltä, että saadaan kamat kasaan edes vähän kuivempina. Puoli neljältä oli kaikki kasattuna ja ensimmäinen lämmin ateria syötynä, joten matka jatkui erämaan puolelle. Oikeastaan pääsy erämaan puolelle oli koko reissun päätarkoitus.

Matka erämaahan alkoi Davit Ravadas vartta pitkin

Erämaan kauneutta

Tästä tulipaikasta päätettiin tehdä päätepysäkki ja etsiä läheltä hyvä telttapaikka

Erämaan Ravasdasjärvi

Leiripaikan lähin vedenottopaikka

Noin kahdeksan kilometrin päästä saavuttiin Ravadasjärvelle. Vaikka ilma olikin sateinen ja harmaa, erämaan kauneuden pystyi siitä huolimatta näkemään. Löydettiin ison männyn alta vanha tulipaikka ja koska läheltä löytyi myös juoksevaa vettä, päätettiin leiriytyä tulipaikan läheisyyteen.

Erona erämaa-alueissa ja kansallispuistoissa on se, että kansallispuistoissa saa leiriytyä ainoastaan niille merkityissä paikoissa ja erämaassa saat leiriytyä kauneimmissa paikoissa. Eli erämaassa voit leiriytyä ihan mihin haluat. Tottakai kannattaa katsoa paikkaa vähän siltä kantilta, että on mahdollisuus saada läheltä juomakelpoista vettä.

Onneksi Terolla oli ylimääräistä narua mukana, saatiin värkättyä pyykkinaru vaatteille

Vesisade loppui suurinpiirtein jo puolessa välin matkaa ja saatiin kasata teltta ilman vesisadetta. Toki vesisateen tilalle oli tullut pohjoistuuli, mikä toi oman mausteensa peliin. Se hyvä puoli tuulessa kuitenkin oli, että saatiin kaikki kastuneet vermeet kuivattua. Paitsi pohjalliset. 

Oltiin jälleen siinä vaiheessa päivää, että ruuanlaittoaika läheni. Lämpöiset ruuat tuntui lämmittävän kehoa edes vähän ja makuupussi sai lämmittää loput kroppaan kertyneestä syväjäästä. 

Päivä 3

2.7.20

                            

Yö oli aiva hemmetin kylmä. Oli ilmeisesti laskenu lämpötila aika radikaalisti ja oma makuupussini ei ole tehty kovinkaan kylmille ilmoille. Mutta aamulla oli mukava herätä siihen ettei satanut vettä. Tuuli oli edelleen kova ja päätettiin tehdä aamupala taas teltan suojissa. Tehtiin aamulla päätös, että otetaan tämä yksi päivä ihan vaan rennosti ja jäädään samaan paikkaan yöksi. Oli ihana ajatella että saa rauhoittua yhdeksi päiväksi erämaan hiljaisuuteen. Aamupalan jälkeen lähdettiin kiertämään järveä ja tutustumaan vähän lähimaastoon. Terolla oli teleskooppivapa mukana ja kokeiltiin josko olis kala ollu syönnillä, ei ollu. 

Palattiin leiriin tekemään ruokaa. Ruuan jälkeen Tero tuumas että harmi ku ei ollu pyykkipoikia mukana että olis saanu pohjalliset kuivumaan pyykkinarulle. Teron miettiessä saisiko sellasia tehtyä, päätin käyttää miettimisajan hyödyksi tiskaamalla tiskit. 

Tiskaaminen luonnossa on muuten hyvä suorittaa vähän erilailla kuin kotona juoksevan veden alla. Olisi erittäin suotavaa että luonnossa tiskaamiseen ei käytettäisi minkäänlaisia pesuaineita eikä myöskään heitettäisi likavettä takaisin puhtaan veden joukkoon. Tämä ihan jo siitäkin syystä ettei kenenkään kulkijan tarvitse juoda toisten riisinjämiä matkansa varrella. Astiat saa kyllä puhtaiksi kun vesipullosta kaataa niihin vettä ja putsaa ne hieman kauempana juoksevasta vedestä. 😊

Kun tulin tiskaamasta, simsalabim, pohjalliset oi kuivumassa. Tero oli näppäränä miehenä tehnyt koivusta itselleen pyykkipojat. 😃 Ja muuten toimi!

Aurinko alkoi vähän näyttäytyä pilvien takaa ja ruvettiin suunnittelemaan josko tehtäis pieni päiväretki läheiselle Vuonjasoaivi tunturille. 

Tämä ainut voikukka on varmasti aikoinaan matkustanu
pitkän matkan että on päässy tunturille ❤  

Tunturin päällä oli kyllä aika voittajafiilis 💪

Sateenkaarella ei olisi voinut olla enää parempaa ajankohtaa näyttäytyä

Kaksi pientä retkipulloa odotti leirissä

Tunturilla satiin sen verran kenttää puhelimeen, että päästiin tarkastamaan metsäpalovaroitustilanne, joten voitiin huoletta laittaa nuotio leirissä. Sääennustekin oli säilynyt odotetun sateisena loppureissulle. 

Tunturilta oli myös mukava laittaa kotipuoleen terveisiä Lapin maisemista.

Illaksi tuli aivan täydellinen ilma ja saatiin nauttia ensimmäisestä ilta-auringosta. Oli ihana viettää iltaa erämaassa, nuotion ääressä, parhaassa seurassa ja vielä ilta-auringossa. Testattiin myös pannuleipä reseptiä mikä oltiin bongattu Perinteisiä eräruokia - kirjasta. Oli muuten erittäin hyvä resepti ja täydellisen pannuleivästä teki kunnon nokare voita. 

Pannuleipä

2 dl jauhoja (kaikki kelpaavat)

1 dl kaurasuurimoita

1 rkl maitojauhetta

1 tl suolaa

1,5 dl vettä

Kuiviin aineisiin sekoitetaan noin 1,5 dl vettä ja taikinasta leivotaan ohuita rieskoja, jotka paistetaan paistinpannulla.

 

Pannuleipä tulilla

Kyllä tuli hyvää

Pannuleipää paistaes huomattiin että yksi porokin oli eksyny meidän leiriin

Luonto tarjosi parastaan erämaassa

Päivä 4

3.7.20

Aamu valkeni aurinkoisena. Oli ihana ensimmäisen kerran reissulla päästä tekemään aamupalaa ulos ja nauttia aamuauringosta. Aamupalan jälkeen oli aika alkaa keräämään kimpsuja ja kampsuja sekä suunnistaa pikkuhiljaa  takaisin kohti kansallispuistoa. Päätettiin käppäillä Mattit Ravadakselle viimeiseksi yöksi. 

Aamupalaa auringonpaisteessa

Elämäni ensimmäinen joen ylitys oli edessä

Ei muutaku kengät pois ja paljasjalkakengät tilalle, rinkan remmit auki ja yli

Lähdettiin polkua pitkin suunnistamaan ja katsottiin että mönkijäreittiä pitkin päästään aika hyvin reitille. Kartasta näkyi että joki täytyy ylittää, mutta tajusin vasta joen vieressä, kuinka iso joki loppujen lopuksi pitikään ylittää. 😄 Ja kyllähän se jännitti ihan hulluna kun ei ollut koskaan ennemmin jokea ylittänyt, eikä edes ilman rinkkaa. Tärkeimmäksi neuvoksi sain avata rinkan remmit, sillä jos sattuu niin että liukastuu tai kaatuu, rinkka ei hukuta mukanaan vaan siitä on helppo päästä irti. Joen ylityksestä jäi kyllä hyvä fiilis. Vesi oli kylmää, mikä ei tuntunut kyllä yhtään, sillä jännitys vei kaiken huomion. 😅

Matka Mattit Ravadakselle oli kaikkea mahdollista metsää, suota, nousuja ja laskuja,
 mutta ennenkaikkea kaunista

Matka oli niin uuvuttava ettei tullut edes kuvia räpsittyä periltä. Jokatapauksessa Mattit Ravadaksella on päivätupa mistä löytyy kamiina, jos vaikka tulee tilanne että tarvii kuivatella vaatteita. Ja telttapaikkana aivan pakko sanoa, että ihan järkyttävän huono. Siis paikkana hieno, mutta telttakeppejä et saa mihinkään kiinnitettyä. Maa oli pelkkiä kallioita ja juuria. Onneksi löytyi edes kiviä painoksi, saatiin jollain lailla pidettyä majoitus pystyssä. Tämän urakan jälkeen pikainen iltapala ja sukellus makuupussiin. 

Päivä 5

4.7.20

                               

Päätettiin aamulla herätä varhain, että ehditään jokiveneeseen joka vie takaisin Ahkun tuvalle. Herättiin siinä neljän maissa, keitettiin aamukahvit, pakattiin kamat ja lähdettiin tarpomaan kohti kansallispuiston Ravadasjärveä. Se oli yksi niistä paikoista mistä oli mahdollisuus hypätä venekyyditykseen. Ajateltiin että jos on aikaa niin koukataan Ravadaskönkään kautta. Se on yksi suosituimpia nähtävyyksiä Lemmenjoen kansallispuistossa. 

Mitä lähemmäs köngästä päästiin, sen suurempia mäkiä alkoi tulla reitille

Matkalla Ravadaskönkäälle

Ravadaskönkään loppulasku

En usko että mikään kuva kertoisi tarpeeksi ylväästi Ravadaskönkään komeutta kokonaisuudessaan. Koko koski kasvoi kasvamistaan ja se olisi enemmän kuin suotavaa nähdä kokonaisuudessaan. Koski sai joka mutkan jälkeen ajattelemaan hetkellisesti, onko tämä jo se nähtävyys. Ravadasköngästä on siis mahdoton vangita pelkkiin kuviin.

Siirryimme könkäältä Ravadasjärvelle syömään ja odottamaan venekyytiä. Jossain kohtaa alkoi vähän jännittämään että mitä jos emme mahdukaan veneeseen, jos se onkin buukattu täyteen. Siinä tilanteessa pitäisi odottaa iltaan seuraavaa venettä tai toinen vaihtoehto olisi kävellä noin 16 kilometriä. Me oltiin molemmat niin poikki ettei pystytty edes ajattelemaan vaihtoehtoja mikäli ei oltais mahduttu veneeseen. 

Vene tuli laituriin ja käveltiin lähemmäs, kysyttiin olisiko tilaa ja ennenkö lause oli loppunut, rinkat oli jo veneessä. Mikä helpotus. 

Jos on täysin varma päivästä ja kellonajasta milloin haluaa palata Njurkulahteen, kannattaa tuntureilta soittaa Ahkuntuvalle ja ilmoittautua valmiiksi tällaiseen venekyytiin. Tällöin saat varmasti paikan varattua, eikä tarvitse jännittää rannalla kohtaloa. 😊

Lemmenjoen kansallispuisto oli kyllä todella kaunis osa Lapin luontoa. Suosittelen lämmöllä tätä paikkaa.

Väsynyt mutta onnellinen